Joskus mietin, kun en vielä tuntenut,

Onko jossain joku, joka kaiken ymmärtää,

Saa irti asioita, edes kysymättä mitään.



Voiko olla joku, johon todella luottaa,

Ennenkuin edes tietää puoliakaan,

Uskaltaako sokkona tuntojaan jakaa.



Jaksoin uskoa siihen,

Vielä kaikki muuttuu,

Joskus vielä löydän sen,

Jolle ei tarvitse selittää,

Ei esittää,

Ei väittää olevansa joku muu kuin on.

Joka hyväksyy,

Vaikka tietää virheet.



En aluksi ymmärtänyt,

Kuinka voi olla olemassa sellainen,

Joka ymmärtää puhumatta,

Enemmän kuin sanat voivat koskaan kertoa.



Ja että yhteen sanaan,

Voi kätkeytyä enemmänkin.



Asiat, jotka harva tietää,

Vielä harvempi arvaa,

Eikä juuri kukaan ymmärrä,

Ovat helppoja, kun luottaa,

Toinen ei riko sinua,

Ei haavoita.



Luottamus on vaikea rakentaa,

Kunnon perustuksilla se kestää aina.