Tein sen taas, jälleen hävisin

Vaikka säännöt ymmärtäneeni luulin

En niistä pitänyt kiinni

Kun silmiisi katsoin

Niihin itseni kadotin

Ja uudelleen, taas uudelleen

Palasin lähtöviivalle.



Unohdin, unohdin

On kaikki vain peliä

Takaisin, takaisin

Enkä halua särkyä

Uudestaan, uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Tiedän sen, kyllä tiedän sen

En muuta siitä saa

Kuin särkyneen sydämen

Siltikään, hei siltikään

En itselleni voi mitään

Uudestaan, aina uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Vaikka tiedän sen, kyllä tiedän sen

En siitä mitään saa.



Mua katot silmiin

Kielen ja pään saat solmuun

Kuiskaat hiljaa korvaan

Värähdykset kai myös huomaat

Ja vaaleanpunaiset ajatukset

Valehtelevat, petolliset

Taas vallan saa.



Unohdin, unohdin

On kaikki vain peliä

Takaisin, takaisin

Enkä halua särkyä

Uudestaan, uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Tiedän sen, kyllä tiedän sen

En muuta siitä saa

Kuin särkyneen sydämen

Siltikään, hei siltikään

En itselleni voi mitään

Uudestaan, aina uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Vaikka tiedän sen, kyllä tiedän sen

En siitä mitään saa.



En haluaisi luovuttaa

Mutten osaa vastustaa

Itseni kadotan taas

Enkä ymmärrä edes katua

Kaikki tuntuu hetken oikealta

Kunnes pilvilinna taas romahtaa

Ja joudun uudestaan

Lähtöviivalle palaamaan.



Unohdin, unohdin

On kaikki vain peliä

Takaisin, takaisin

Enkä halua särkyä

Uudestaan, uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Tiedän sen, kyllä tiedän sen

En muuta siitä saa

Kuin särkyneen sydämen

Siltikään, hei siltikään

En itselleni voi mitään

Uudestaan, aina uudestaan

Sen kuitenkin teen taas

Vaikka tiedän sen, kyllä tiedän sen

En siitä mitään saa.

Eihän sen pitäisi loukata

Tiesinhän alusta alkaen

Että kaikki olisi vain peliä

Jonka säännöt pitää sisäistää

Silti hairahdin, kaikkea todeksi luulin

Valehtelin ymmärtäväni tilanteen luonteen

Todellisuudessa kaikki oli hämärää

Luulin että kaiken voisi oppia kestämään

Uskoin että sydän

Ja mieli

Selviävät mistä vain

Panokset olivat liian suuret

Nyt sen huomaan

Kun silmiisi suostuin hukkumaan

Ja pelin säännöt unohtamaan

Ikinä älä kiinny

Älä katso silmiin liian kauaa

Niiden takana on asioita

Joita ei ole tarkoitettu nähtäviksi

Ikinä älä jää

Aina pitää liikkua nopeampaa

Ettei kukaan saa kiinni

Eikä mikään loukkaa

Kun katsoo taaksepäin

Huomaa omat haparointinsa

"Virheistä oppii", niinhän se on

Seuraavan kerran kun astun kentälle

Olen voittamaton

Ymmärrän pelin luonteen

Katot mua silmiin

Maailma kääntyy ympäri

Katot mua silmiin

Kieli menee solmuun



En sanoja suusta tuukaan

Ei lauseet järkevästi muotoudu

En mistään mitään selvää saa taaskaan

Kun katot mua noin



Katot mua silmiin

Tuntuu kuin näkisit mun läpi

Katot mua silmiin

Ja en pääse katseesta irti



Katsees vangiks jään

Aivot tyhjää hakkaa

Pilvissä sydän ja pää

Eikä tunnetta saa loppumaan



Katot mua silmiin

Ja tiedän että tiedät

Katot mua silmiin

En voi kun hymyillä



En voi katsetta kääntää, ei, ei

Koko elämä on yhdessä hetkessä,

Se katse kaikesta järjen vei, vei

Sä näät enemmän kuin osaan sanoa

Kun osaat katsoa

Mun silmien läpi sielua



Katot mua silmiin

Ja katse kestää ikuisuuden

Katot mua silmiin

Tuntuu kuin tulevaisuuden

Yhtäkkiä ennustaa osaisin

Katot mua silmiin

Ja tiedän että vaikka mitä vain saisin

Tähän jäisin.

Ei tarvitse sanoa sanaakaan

Voi paikallaan olla ainoastaan

Ehkä hieman hymyillä

Sitä tiettyä hymyä

Jonka vain yksi osaa lukea.



Ei tarvitse väkisin nauraa

Ilo pulppuaa huulilta huomaamatta

Ei itkua pakottamalla aikaansaada

Kaikki tuntuu luontevalta.



Ei oikeastaan tarvitse edes kertoakaan

Kuinka paljon merkitsee

Että tietää toisen olevan siinä

Sillä kaiken näkee helposti

Jos on kyky nähdä.

Joskus mietin, kun en vielä tuntenut,

Onko jossain joku, joka kaiken ymmärtää,

Saa irti asioita, edes kysymättä mitään.



Voiko olla joku, johon todella luottaa,

Ennenkuin edes tietää puoliakaan,

Uskaltaako sokkona tuntojaan jakaa.



Jaksoin uskoa siihen,

Vielä kaikki muuttuu,

Joskus vielä löydän sen,

Jolle ei tarvitse selittää,

Ei esittää,

Ei väittää olevansa joku muu kuin on.

Joka hyväksyy,

Vaikka tietää virheet.



En aluksi ymmärtänyt,

Kuinka voi olla olemassa sellainen,

Joka ymmärtää puhumatta,

Enemmän kuin sanat voivat koskaan kertoa.



Ja että yhteen sanaan,

Voi kätkeytyä enemmänkin.



Asiat, jotka harva tietää,

Vielä harvempi arvaa,

Eikä juuri kukaan ymmärrä,

Ovat helppoja, kun luottaa,

Toinen ei riko sinua,

Ei haavoita.



Luottamus on vaikea rakentaa,

Kunnon perustuksilla se kestää aina.

29.07.2012

Kohdattiin, jo silloin tiesin sen,

Voisin tehdä susta onnellisen,

Jonain päivänä, jonain hetkenä elämästä,

Voisit tehdä musta onnellisen.

Kuitenkin, elämä vain leikki,

Oli hetki väärä,

Eikä olla toisillemme,

Ei tarkoitus, ei päämäärä.

Aina ei voi voittaa,

Sen on jo lapsena oppinut,

Välillä elämä haavoittaa,

Ei kaikkea onnea voi saavuttaa,

Välillä täytyy hajota palasiksi,

Todeta, mistään ei tule mitään,

Vajota syvemmälle pimeään,

Vain jotta voisi taas nähdä valon.

Ehkä jonain päivänä, jonain hetkenä elämästä,

Saadaan uusi mahdollisuus,

Ehkä joskus vielä kohdataan,

Ja on edessä avoin tulevaisuus.

Siis odotan, toivon,

Että joskus vielä tavataan,

Ettei koskaan unohdeta,

Ystävyys on kaikkea arvokkaampaa.

21.07.2012

Minä juoksen

vapaana ja lujaa

halki niittyjen, metsien

ei kiinni voi saada kukaan

Mutta miksi niin teen,

miksi pakenen?

Suuntana tuntematon

maalina uusi maa

jota en näe vielä

kuin hämäränä kuvana unissa

Mutta miksi se niin tekee,

miksi se pakenee?

Juoksen syvemmälle

muistojen jäädessä

uskon itseeni

jotain parempaa on edessä

Nyt tiedän miksi niin teen

miksi pakenen

haluan tulevaisuuden

en historiaa